Stressin perukäsitteet

Asia voi tuntua yllättävältä, mutta mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä järkevämmältä se alkaa tuntua: stressi voi olla hyväksi. Stressi kuuluu kaikenikäisten ihmisten elämään. Sitä tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen, mutta liiallisena se on haitallista. Stressinhallintaa opettelemalla stressi pysyy tasolla, jossa sen haittavaikutukset eivät häiritse. Stressioireiden tunnistaminen riittävän ajoissa mahdollistaa asioihin puuttumisen ennen kuin paine kasvaa liian suureksi.

Itävaltalaissyntyinen kanadalainen psykologi Hans Selye on määritellyt yhdet käsitteet stressin osa-alueille. Ne ovat

  • RAUHALLISUUS -ei kiihtyneisyyttä
  • EUSTRESSI –kiihtyneisyyden osa, joka parantaa suoritusta
  • DISTRESSI –Kiihtyneisyys alkaa heikentää suoritusta
  • ÄÄRIMMÄINEN DISTRESSI -kiihtyneisyys estää suorituksen

Toisin sanoen näitä vyöhykkeitä voidaan kuvailla eri vyöhykkeiksi:

  1. Rentoutunut –huilausvyöhyke
  2. Dynaaminen –elämysvyöhyke
  3. Ylikierroksilla –överivyöhyke
  4. Suunniltaan -tappovyöhyke

Tärkein askel stressistä irtautumiseen on tunnistaa oma stressinsä taso, eli toisin sanoen tiedostaa, millä kohtaa on itse käyrällä menossa.

  1. Rentoutunut -huilausvyöhykse

Siis tämä huilausvyöhyke on mahtava paikka, ei epäilystäkään! Tällä sektorilla ajatukset voivat olla seuraavanlaisia:

  • ”Ei se nyt ole niin tärkeää”
  • ”Ihan miten vaan”
  • ”Ei mitään paineita, kaikki järjestyy”
  • ”Tylsää”

Jos kuitenkin viettäisit aikaasi vain tällä vyöhykkeellä, mikään ei puskisi sinua eteenpäin elämässä, olisit stressitön, mutta ehkä tylsistynyt ja vailla eteenpäin puskevaa innostusta haastaa itsensä. Monissa mielikuvissa annetaan ymmärtää, että tämä ”Reggae, okey” –vyöhyke olisi paras oleskelupaikka. Siksi me monesti vertaammekin omaa ”stressaavaa elämäämme” tähän mielikuvaan villasukista ja neulomisesta, rannalla loikoilusta tai kynttilöistä ja glögistä. Tällä vyöhykkeellä voi kuitenkin ikään kuin jäädä oman elämänsä sivustakatsojaksi. Huilausvyöhykettä tulisi pitää säännöllisenä vierailupaikkana vaikka lomalla tai iltaisin. Pystyäkseen rentoutumaan on ihmisellä kuitenkin oltava stressiä ja paineita, joita purkaa.

  1. Dynaaminen –elämysvyöhyke

Tämä on menestyjien ja elämäänsä tyytyväisien sektori. Tällä vyöhykkeellä tuntemukset voivat olla seuraavanlaisia:

  • Innostus, riemastus, hauskanpito
  • Hermostuminen
  • Paineen alainen/voimavarojensa rajamailla
  • Päättäväinen
  • Jokainen hetki on tärkeä

Kyseenalaista vielä mielikuvasi stressin haitallisuudesta ja mieti mikä sinulle on elämässä tärkeää. Jos esimerkiksi haluat kehittää itseäsi, luoda terveelliset elämäntavat tai toimia esimerkkinä lapsillesi, se vaatii tällä sektorilla pysymistä. Sinulla siis tulee olla myös stressiä! Ota se vastaan eteenpäin vievänä voimana, joka kuljettaa sinua kohti omia unelmiasi.

  1. Ylikierroksilla –överivyöhyke

Jos viettää aikaa kakkosvyökykkeellä, joutuu ylikierrosvyöhykkeellekin jatkuvasti, no can do. Tämä ei ole mikään maailman paras paikka, koska suurin osa energiasta kuluu huolehtimiseen. Tällä vyöhykkeellä ajatukset kääntyvät tilanteen epätoivoisuuteen eikä siitä pois pääsemiseen. Tällä vyöhykkeellä asiat voivat näyttäytyä seuraavanlaisina:

  • ”En tiedä mistä aloittaa”
  • ”Kukaan ei tajua, millaisessa puristuksessa olen!
  • ”Tämä epäonnistuu täysin, en usko että löydän ulospääsyä”
  • ”En voi mitenkään saada hoidetuksi tätä loppuun”
  • ”Arghhh!”

Tämä on vyöhyke, jossa esimerkiksi työuupuminen pitkällä tähtäimellä tapahtuu, burn out tulee jatkuessaan väistämättömäksi. Tämä on siis vyöhyke, jolla ainoastaan käväistään ja jolle väistämättä välillä joudutaan. Tällä alueella ei kuitenkaan saisi viipyä päiviä pidempään.

  1. Suunniltaan –tappovyöhyke

Kolmos- ja nelosvyöhykkeen välinen ero piilee siinä, että aiemmassa vaiheessa ihminen vielä pystyy erottelemaan, että kaaos ei koske kaikkia tilanteita ja jatku ikuisesti. Nelosvyöhykkeellä ei kuitenkaan enää näe tilanteelle minkäänlaista loppua, kaikki vyöryy päälle, maailma näyttää mustalta.

  • Olen täysin epäonnistunut
  • Elämäni on fiasko
  • Minusta ei ole mitään hyötyä
  • En jaksa enää
  • Kaikki menee pieleen
  • En pysty enää keskittymään mihinkään
  • Kuolen tähän paikkaan

Lähes kaikki ovat käväisseet viimeisellä vyöhykkeellä, mutta monesti jokin toivonkipinä tai helpotus saa poistumaan sieltä nopeasti. Tappovyöhyke on nimensä mukaisesti vaaravyöhyke, kuin juoksuhiekkaan olisi joutunut. Se on toivottomuuden tila, missä yleensä tarvitaan jo järeämpiä työkaluja sen selättämiseksi.

Käytän nyt esimerkkinä itseäni ja tekemääni nettivalmennusta. Asetin itselleni hurjan aikataulun verkkovalmennuksen tekemiseksi. Minun ei ollut mikään pakko tehdä niin! Julkinen deadline asetti minut kuitenkin siihen stressin asemaan, että pääsin tekemään omia unelmiani todeksi. Välillä toki jouduin käymään överivyöhykkeellä, viimeisinä päivinä jopa tappovyöhykkeellä, mutta suurimmaksi osaksi pääsin leijailemaan elämysvyöhykkeellä ja tunsin todella eläväni, kun sain tehdä minulle tärkeää tehtävää. Minulla oli kaikki mahdollisuudet käyttää nuo ajat Netfliksin katsomiseen, kynttilöiden polttamiseen ja rentoutumiseen, mutta jälkeenpäin ajateltuna kumpi olisi ollut tärkeämpää: jatkuva stressittömyys vai itselleen tärkeiden asioiden eteenpäin vieminen? p.s. Ne eivät tietenkään ole toisiaan poissulkevia asioita!

Minulle itselleni suuri stressinhallintakeino on nimetä stressin vyöhyke ja etäännyttää itseni siitä ja rauhoittua. Tappovyöhykkeelläkin käväisy on yleensä vain käväisy, jos päätän niin.